Viinin maistaminen

Mitä oikeastaan haemme kun maistelemme ja haistelemme viiniä?

Monien mielestä viinin maisteleminen on pelottavaa, mutta oikeastaanhan kyse on vain uteliaisuudesta. Kyllä, aihe voi vaikuttaa loputtoman laajalta kun aloittelee, mitä se toki onkin, mutta on olemassa muutama oikotie viinin parempaan ymmärtämiseen.

Christer Byklum
Anerkjent vinskribent

Katso viiniä

Kaada viiniä lasiin ja tutki sen väriä. Jos kyseessä on punaviini voit ensin täyttää lasisi sen leveimpään kohtaan (tulppaanimuotoisessa lasissa) ja katsoa näetkö jalan viinin läpi. Jos et viini on läpikuultamaton, mikä indikoi tiettyjä rypälelajikkeita (esim. zinfandel ja syrah) ja että viini on nuori. Tavallisesti jalka näkyy ja jotkin viinit ovat hyvin vaaleita jolloin jalka näkyy erittäin hyvin (pinot noir ja nebbiolo esimerkiksi). Sitten kallistetaan lasia 45 astetta ja katsotaan väriä ja viinin reunan leveyttä valkoista taustaa vasten. Mikäli se on liilan sinertävä tai roosanvärinen viini on nuori (sen viinin kellarointipotentiaaliin nähden), jos se on punainen se on muutaman vuoden ikääntynyt ja mitä tiilenpunaisemmaksi sen vanhempi (koskien sitä nimenomaista viiniä). Joissain viineissä väri kehittyy tälle asteelle joidenkin vuosien jälkeen, kun jossain toisessa se voi ottaa kymmeniä vuosia.

Haista viiniä

Sitten haistamme viiniä, ja tässä monen mielestä homma menee mutkikkaaksi. Mustikkaa? Ei kyllä se on mustaherukka? Sanojen löytäminen kuvailemiseen on se mikä vaatii harjoittelua. Lasia heilutetaan jotta saadaan mahdollisimman paljon aromia pintaan, sekä väreilyä pintaan joka vapauttaa nämä aromit tulppaanimuotoisen lasin tyhjään tilaan. Marjaisuudessa tärkein tieto on että viini on silloin nuorekas, hilloisuus kuten tuoreessa hillossa kertoo lämpimästä tai aurinkoisesta vuodesta, ja mitä hilloisempi ja keitetyn hillon oloinen, sitä lämpimämpi vuosikerta, alue tai molemmat. Ikääntyessä raikas marjaisuus vaihtuu kuivatuiksi hedelmiksi kuten taatelit, viikunat tai rusinat. Samalla nahkaisuus, tupakka tai vastaavia aromeja ilmestyy, ja kenties maamaisia aromeja kuten tuore multa tai syyssateinen metsämaa. Tämä indikoi melko kypsää viiniä.

Maista viiniä

Sitten haistamme viiniä, ja tässä monen mielestä homma menee mutkikkaaksi. Mustikkaa? Ei kyllä se on mustaherukka? Sanojen löytäminen kuvailemiseen on se mikä vaatii harjoittelua. Lasia heilutetaan jotta saadaan mahdollisimman paljon aromia pintaan, sekä väreilyä pintaan joka vapauttaa nämä aromit tulppaanimuotoisen lasin tyhjään tilaan. Marjaisuudessa tärkein tieto on että viini on silloin nuorekas, hilloisuus kuten tuoreessa hillossa kertoo lämpimästä tai aurinkoisesta vuodesta, ja mitä hilloisempi ja keitetyn hillon oloinen, sitä lämpimämpi vuosikerta, alue tai molemmat. Ikääntyessä raikas marjaisuus vaihtuu kuivatuiksi hedelmiksi kuten taatelit, viikunat tai rusinat. Samalla nahkaisuus, tupakka tai vastaavia aromeja ilmestyy, ja kenties maamaisia aromeja kuten tuore multa tai syyssateinen metsämaa. Tämä indikoi melko kypsää viiniä.

Tasapainolla tarkoitetaan sitä, ettei mikään saa ottaa liikaa huomiota. Täällä eri maistajilla on erilaiset toleranssitasot, tämä koskee erityisesti alkoholipitoisuuksia ja tynnyrin käyttöä. Monimuotoisuus, eli monet aromit ovat korkealaatuisempia kuin vain yksi tai kaksi aromia. Jälkimaku ja jälkimakun pituus on sisällytettävä laatuun, sama rypäleenpitoisuus. Kaikki tiivistetyt viinit eivät kuitenkaan ole korkealaatuisia, jos viini on yksinkertaista ja lyhyttä.

Monet palapelin elementit kootaan sitten kokonaisuudeksi, ja se, kuinka hyvin onnistut tässä, antaa tuloksen, että jos teet sen oikein ja sinulla on hyvä muisti, voit maistaa viinin sokeasti. Eli voi tietää mitä se on tietämättä sitä. Äärimmäisin on löytää sekä tuottaja että vuosikerta, mutta jopa rypälelajikkeen ja -alueen tunnistaminen vaatii jonkin verran kokemusta. Jos haluat olla parempi maistaja, maista mahdollisimman paljon marjoja ja hedelmiä, erityisesti kaudella, tee se usein ja haista asioita. Ole utelias!